Esipuhe
Seuraava tarina on matkakertomus seikkailusta Pariisiin, tuohon kauniiseen Seinen rannan kaupunkiin, jossa patonki on tuoretta ja jossa joka sanan edessä on “le” etuliite. Kaupunkiin jossa on punaisia myllyjä, 324-metrinen torni sekä museo, jossa lepää ihmiskunnan suurimpia aarteita vuosisatojen takaa. Pyrin pitämään kertomuksen lyhyenä ja ytimekkäänä ja kronologisesti etenevänä. Hauskaa lukuhetkeä!
Perjantai 4.4.2008
Matkakertomuksemme lähtee liikkeelle perjantaista ja klo 11.45 jolloin oli sovittu yhteinen tapaaminen Helsinki-Vantaan lentoasemalla, lähtöaula 2:ssa. Kaikki olivat ajoissa paikalla, ja fiilis oli mitä parhain. Matka edessä, hyvä kaveriporukka ympärillä, edessä on yksi Euroopan upeimmista kaupungeista ja maailman suosituin turistikaupunki 30miljoonalla vuosittaisella kävijällä.
Menemme yhteiseen check-iniin ja pääsemme tax free alueelle, jossa korkataan ensimmäiset ja nostetaan fiilistä. Yhtäkkiä, joku meistä huomaa jonkin olevan vialla. Joku porukastamme huomaa, että lähtötaulussa lukee että koneemme lähteekin tunnin myöhässä. “No, ei se mitään, kerkee ottaa pari lisää”, joku mainitsee porukastamme. Puoli tuntia kuluu…ilmoitustaululle tulee että kone onkin 2tuntia myöhässä. “No ei se mitään, kerkee ottaa vielä pari lisää” (ihailtava asenne) ja sitäpaitsi, Malagaan lähtevä kone on 6tuntia myöhässä, nauramme tälle ja toteamme että onneksi emme lähde Espanjaan. Tässä vaiheessa moni käy hakemassa 7€ lipun SAS:n tiskiltä ja käy syömässä. Aika kuluu jotenkin hitaasti vaikka loistoporukassa aikaa viettääkin. Eräs matkaseurastamme on aivan kickseistä nousukiidossa olevista lentokoneista (WTF?).
Pian kuuluu kentän kaiuttimista että Blue1 lento Pariisiin lykkääntyy lisää, ja että lisää tietoa tulee vasta 2tunnin päästä (3tuntia aiotusta lähtöajasta). Aiemmin niin hilpeä porukkamme alkoi jo huolestumaan, mutta kävi varmuuden vuoksi hakemassa uuden 7€ tarjoilulipukkeen. Paris Hilton sattui oleilemaan kentällä samaan aikaan ja osa porukastamme kävi heittää läppää hänelle, kuulemma aika nihkeästi oli suhtautunut. Aika kului hitaasti, ja vähän väliä joku meistä käy SAS:n tiskillä seuraamassa tilannetta. Matkanjohtaja Waldemar Anttonius* selvittää tilannetta, ja saa selville, että lentokoneessa on vikaa, ja että sillä ei pystytä lentämään. Samalle lennolle menossa olleet muut ihmiset alkavat hikeentyä, ja SAS:n tiskillä yksin työskentelevä mies saa kaikkien vihat niskoilleen. Pian paikalle tulevat stevarit pitämään yllä järjestystä ja sammuttamaan soihtuja sekä palavia laukkukärryjä ja purkamaan matkalaukuista tehtyjä barrikadeja.
Karu totuus selviää pian kaikille… lento on peruttu. Synkkä suru valtaa kanssamatkustajat ja lopettaa myös matkaseurueemme hilpeyden. Kaikki tajuavat tilanteen vakavuuden: edessä on yö Vantaalla. Lentoyhtiöstä ohjataan meidät viereiseen Hilton hotelliin ja jokainen saa oman huoneen+täyden ylläpidon (vaikka olikin 2hengen huoneita). Normaalisti tämä olisi hyvä diili, mutta tieto siitä että aikaa Pariisissa on päivä vähemmän mietityttää. Käymme yhdessä syömässä hotellin illallisella ja sen jälkeen pistämme huonebileet käyntiin. (huom. osa porukasta hyödynsi lentokentän myymälöiden edullista hintatasoa ja kävi lentokentällä ostamassa illan juomat) joten ilta lähti uuteen nousuun. Ja koska hotellibileet olivat menestys, oli luontevaa jatkaa Vantaan yöelämään, nimittäin legendaariseen ja takuuvarmaan ruotsinlaivasimulaattoriin (Sokos Hotel Vantaa). Innokkaimmat meistä palailivat hotellille puoli neljän aikaan. Kaikesta huolimatta, ja tilanteen huomioiden, ilta pelasti alakuloisen päivän, ja hauskaahan tällä KY porukalla oli missä vaan 
Lauantai 5.4.2008
Kello soi 9ltä ja menemme syömään hotellin aamiaiselle (saimme edellisenä iltana tietää että pääsemme lähtemään Lauantaina klo.12 Finnairin lennolla). Kokoonnumme hotellin receptionissa klo 10.30 ja lähdemme kentälle. Taas ryhmä check in. Taas kaikki hyvin, mutta epäilys Pariisiin pääsemisestä kalvaa monen mieltä. Kaikki käy kuitenkin tällä kertaa hyvin ja kone lähtee ajoissa.
Lentomatka tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta saapuu kuitenkin ajallaan (klo14.10) Charles De Gaullen kentälle, jossa meitä odottaa bussi, joka vie meidät hotellille. Ranskalaisella dösakuskilla tuntuu olevan vaikeuksia löytää oikea tapaamispaikka, vaikka ohjeet olivat selvät. Pääsemme bussiin, sää on sateinen, bussikuski ei puhu englantia, joten matkanjärjestävät tarttuvat bussin mikrofoniin (ei välttämättä hyvä juttu). Innostuupa Jone Downhouse* laulamaan ja puhumaan bussikuskille ranskaa. Yleisön painostuksesta, tämä luopuu mikrofonista hyvin pian ja loppu matka meneekin jo viihtyisämmin.
Pariisin keskusta on upea, täynnä pieniä katuja ja viihtyisiä pikkuravintoloita. Talot ovat välimerentyylisiä ja niissä on pieniä parvekkeita ja jännän näköiset ikkunaluukut. Kevät on huomattavasti pidemmällä kuin Helsingissä. Huomaamme matkalla, että ranskalainen liikennekulttuuri on…vähän toisenlainen kuin Suomessa, tästä muistutuksena pienet lommot ja kolhut jokaisessa autossa.
Dösä pysähtyy, olemme perillä. Kun nousemme bussista, viereisessä talossa lukee Moulin Rouge ja katolla on punainen tuulimylly. Nopean silmäilyn jälkeen selviää, että alue on…melko hilpeää seutua 
Hotellimme on Hotel Blanche (joka on saanut vuonna 1977 tunnustuspalkinnon Ranskan hotelliliitolta) Teemme huonejaon ja majoitumme. Näyttää siltä, että edellinen kerta kun hotelliin on investoitu on se vuosi 1977…ei siinä mitään, ihan kivat kukkatapetit ja viininpunaiset kokolattiamatot. Säätimetön televisiokin löytyy…mutta ei omaa vessaa (suihku kyllä löyty). Toisaalta, autenttista 70luku fiilistä ei saa nykyään mistään, joten ei siinäkään mitään, elämys tämäkin.
Kello on 16.30 paikallista aikaa, kun lähdemme dösällä kohti ydinkeskustaa. Jäämme pois Trocadero-nimisellä pysäkillä ja jatkamme matkaa jalan, ympärillä on taloja, jotka peittävät näkyvyyden ympärille. Menemme kulman ohi jonka jälkeen vasemmalla puolellamme avautuu tasanne ja siitä näkymä puistoon ja siinä se näkyy…valtavana ja hienompana kuin kuvissa. Mestariteos vuoden 1889 maailmannäyttelystä: Eiffeltorni. Olimme ostaneet ennakkoon ryhmälipun torniin lauantaiksi, mutta sovittu aika on mennyt jo monta tuntia aiemmin. Onneksi joukostamme löytyy täydellistä ranskaa osaava Birg Jarvenin*, jonka taitavien neuvottelujen ansiosta saamme mahdollisuuden tutustua torniin, tarvitsematta jonottaa reilua tuntia. Koska kello alkaa lähestymään 19 (jouduttiin hissiä venaamaan) niin myös aurinko alkaa laskea. Saavumme ylimmälle tasanteelle juuri auringonlaskun aikaan ja näkymä on tajunnanvievä. Illan raikas tuulikaan ei tunnu kylmältä kun katselee edessä avautuvaa maisemaa. Montmarten kukkula ja Sacre Coeuer, kultaisena kimalteleva Seine, Moderni Business District wannabe-pilvenpiirtäjineen (matalampia kun tornimme). Viivymme ylhäällä tovin ja palaamme maan tasalle.
Jatkamme ohjelmaa, johon kuuluu yhteinen illallinen, jossakin viihtyisässä ravintolassa. Illallinen onnistuu täysin ja tästä kylläisenä palaamme lähelle hotellia, mutta jatkammekin Aussibaariin viettämään iltaa metrishottien parissa. Meno baarissa on tunnelmallinen ja innostuupa joku paikallinen keventämään vaatetusta kavereiden kannustuksesta. Seuraavaa päivää silmälläpitäen, kukaan ei vedä ihan aamuneljään asti vaan viimeiset saapuvat hotellille 3aikoihin.
Sunnuntai 6.4.2008
Herätys joskus 9aikaan ja hotellin alakertaan crosisantille ja kahville, sillä suunnitelmissa on vierailu Louvressa. Tällä kertaa menemme metrolla, ylipäänsä liikuimme pääosin metrolla, koska se kulkee nopeasti ja sujuvasti ja pakko antaa propsit Pariisin kattavast metroverkostosta, kun vielä saisi lipunmyyjät puhumaan ja ymmärtämään hitusen englantia ni homma toimisi (elekieli kunniaan).
Louvre on ilmainen, koska on kuun ensimmäinen sunnuntai ja kansalliset museot ovat ilmaisia. Siltikään museossa ei ole tungosta. Hyvin pian sisään päästyämme tajuamme, että museo on isompi kuin Ateneum…hyvin paljon isompi…se taitaa olla isompi kun kaikki Stadin taidemuseot yhteensä, ja täynnä maailmankuuluja teoksia maailmankuuluilta tekijöiltä mm. Michelangelo, Eugene Delacroix, Toulouse-Lautrec, Matisse, Pissarro, Monet, Manet…taitaa riittää jo. Pointtina: siellä oli liikaa nähtävää pikavisiitille.
Louvren jälkeen (joskus klo 15) kokoonnuimme ja pidimme pienen picnicin viereisessä puistossa. Tämän jälkeen oli vapaata aikaa ja porukka hajautui pieniin porukoihin. Itse kävin tässä välissä Sacre Coeuerin kirkossa Montmarten kukkulalla. Kirkko oli mielettömän iso ja valkoinen + sieltä oli ihan uskomattomat näkymät yli Pariisin. Tämän jälkeen jatkui taas yhteinen ohjelma, sillä olimme sopineet tapaamisen klo18 Notre Damen katedraalin edessä. Kaikki löysivät perille ja täytyy sanoa että ei ollut mikään turhannäköinen rakennus Notre Damekaan, erityisen mieleenpainuvaa oli katedraalissa menossa ollut katolinen messu, joka kuulosti upealta. Aika toimiva akustiikka, täytyy myöntää.
Tämän jälkeen meillä oli pöytävaraus lähellä Damea olevassa latinalaisessa korttelissa sijaitsevassa raflassa. Illastimme pitkään ja rauhassa ja melkein myöhästyimme ennakkoon varatusta Seinen-jokilaivaristeilyltä. Illan pimeässä Pariisi valoineen näyttää aika tunnelmalliselta paikalta, erityisesti Eiffel-tornin valoshow näytti aika upealta, etäisesti tuli mieleen Helsingin Tornin vilkkuvat valot…tai no ei…ei ihan…aika kaukana siitä itseasiassa.
Seinen-risteilyn jälkeen, lähdimme jälleen tutustumaan Pariisin yöelämään, aloiteltiin mukavassa urheilubaarissa ja jatkoimme siitä sitten porukalla vähän toisenlaisen kulttuurin pariin. Päädyimme toiseen baariin katsomaan eksoottista tanssia, tosin, esitys ei ollut ihan niin hyvä kuin se mitä tulisimme Hukkaputken jatkoilla näkemään. Str…baarin jälkeen suurin osa porukasta meni hotellille, koska päivän aikana oli ollut paljon ohjelmaa ja kilometrejä oli tullut käveltyä kiitettävä määrä.
Maanantai 7.4.2008
Maanantain ohjelma oli vapaa, jolloin oli aika tutustua tarkemmin Pariisin tavaratalojen tarjontaan. Useat vierailivat omilla porukoillaan La Fayetten tavaratalossa, osa kävi Montmarten kukkuloilla, kuka mitäkin. Kaikkien oli kuitenkin oltava hotellilla klo 12.45 kamat kasassa, josta bussi haki meidät lentokentälle. (jostain kumman syystä, hotellinsiivojalla oli jotain meidän matkalaukkuja vastaan, mutta koska kielimuuri esti meitä ymmärtämästä häntä ja päinvastoin jäi syy epäselväksi) Samaten syy siihen, miksi aulan sohvilla istuminen oli ensimmäisenä päivänä kiellettyä, jäi epäselväksi. (ehkä hotelli pelkäsi että 70-luvulta peräisin olevat sohvat eivät kestä, jos niissä istutaan).
Anyway, ihan ok-hotelli, koska ei se juuri mitään maksanutkaan…tosin halvalla hinnalla ei saanut vessaa joka huoneeseen (vaikka mainoksessa luki niin) tai sitten homma oli ratkaistu laittamalla pönttö keskelle lattiaa. Sijainti oli kuitenkin loistava ja aamiainen hyvä. Viimeiset tunnit Pariisissa kuluivat lentokentän McDonaldsissa jumittaen. Olimme takaisin Suomessa maanantai iltana klo 20.40, täynnä uusia elämyksiä ja ranskalaista kulttuuria.
Yhteenveto:
Matka oli todella onnistunut alun vastoinkäymisistä huolimatta. Pariisin kaltaisessa kaupungissa riittää nähtävää vaikka kuukaudeksi, mutta aikaan nähden saimme melko hyvän kokonaiskuvan kaupungista. Matkaseurueemme oli mitä parhainta, ei olisi voinut toivoa parempaa matkaseuraa. Tylsiä hetkiä ei ollut edes perjantaina kentällä venaillessa. Kun palasimme Suomeen, oli uusien elämysten lisäksi saanut monta uutta ystävää. Olen valmis revanssiin ihan milloin vaan
Haluan kiittää kaikkia matkalle osallistuneita sekä erityisesti KUVA:n matkanjärjestämisestä vastuussa ollutta tahoa, Waldemar Anttoniusta* sekä kulttuuritoimijoita Emilie Lindenbergiä* ja Jan S-Ostrobotniaa.
*Tässä kertomuksessa kerrottu tarina on totta, ja kaikki siinä esiintyvät henkilöt ovat yksityisyyden suojan takia nimetty uudelleen, pahoittelen tätä. (paitsi Paris Hilton on ihan omana aitona itsenään)
Ensi vuonna sitten jotain vastaavaa toivottavasti
